Nelj\u00e4nnes vuosisata sitten keirtelin Amriikan mannerta tietokoneohjelmien per\u00e4ss\u00e4 virman piikkiin. Matkaan sijoitin vierailun serkkutyt\u00f6n S\u00e4\u00e4sken Kaijan ( Lampelan Hannan tyt\u00e4r) luona Los Angelesissa, Pasadenassa, siell\u00e4 Aprilin kotona.<\/p>\n
Kaija tiesi ett\u00e4 on asioita joita junttipojan pit\u00e4\u00e4 hallita mm. kaupoissa. H\u00e4n neuvoi ett\u00e4 pid\u00e4 aina tavaraan pistetty PAID-merkki n\u00e4kyvill\u00e4 kun liikut. H\u00e4n varoitteli tavarataloissa olevia turvamiehi\u00e4, jotka ovat liipasinherkki\u00e4 Vietnamin veteraaneja ja muistakin ik\u00e4vyyksist.<\/p>\n
Losissa kaikki meni hyvin. Jatkoin matkaa San Fransiscoon. Lennolla sinne PanAmin porukat eiv\u00e4t viitsineet purkaa matkalaukkujamme; meit\u00e4 j\u00e4i kaksi scandinaavia Friscon kent\u00e4lle, yksi norjalainen ja min\u00e4. Kone jatkoi Lontooseen.’<\/p>\n
Niinp\u00e4 viikon p\u00e4llistelty\u00e4ni Radio Shacin ja muiden tietokoneihmeiden parissa, p\u00e4\u00e4tin varmuuden vuoksi ostaa viemisi\u00e4. Jenni, norimmainen tyt\u00e4r oli muutaman kuukauden ik\u00e4inen. Tarvitsin jonkunlaisen matkalaukunkin.<\/p>\n
Siin\u00e4 miss\u00e4 aivan rinteen yl\u00e4p\u00e4\u00e4ss\u00e4 se kuulusa raitsikka k\u00e4\u00e4ntyy, oli kauppa jossa ostin kevyen matkalaukun, v\u00e4h\u00e4n leluja jasilleen. Laukun myynyt tytt\u00f6 otti varastunnistimen pois, ja laukun sis\u00e4lt\u00e4 sit\u00e4 kuosissa pit\u00e4neet paperit. Leluosastolla kysyin toiselta myyj\u00e4tt\u00e4relt\u00e4 ett\u00e4 saako laittaa leijat, jotka olin ostanut Skatemakerilta satamasta, – laukkuun. H\u00e4n sanoi Yes!<\/p>\n
K\u00e4velin muina miehin\u00e4 ulos ja suuntasin hotellille p\u00e4in. Kuulin kuitenkin takaa erikoisen huudon!<\/p>\n
– FREEZE! – You with the bag! FREEZE NOW!<\/strong><\/span><\/p>\n Hitto – ihmettelin. K\u00e4\u00e4nnyin ja n\u00e4in kun mies osoitti MINUA PISTOOLILLA ja KARJUI :<\/p>\n – FREEZE – HANDS UP – Leave the LUGGAGE by!<\/span><\/strong><\/p>\n – YOU STOLE THE LUGGAGE! Keep hands up!<\/span><\/p>\n No vihdoin h\u00e4n sanoi, ett\u00e4 ota laukku ja mene liikkeeseen sis\u00e4lle , rappusia alas ja m\u00e4\u00e4r\u00e4si minutlopulta \u00a0k\u00e4det sein\u00e4\u00e4 vasten hajareisin seisomaan.<\/p>\n H\u00e4n alkoi kysell\u00e4, ensin tietysti nime\u00e4!<\/p>\n JOOKO KI\u00c4\u00c4RRI\u00c4\u00c4JJ\u00c4ENEN SUOMESTA!<\/span><\/span><\/strong><\/p>\n – WHAT?<\/strong><\/span> \u00a0Stop playing with me!<\/span><\/strong> karjui vartija.<\/p>\n – REALLY – I’M FROM EUROPA!<\/span><\/strong> Voinko antaa k\u00e4yntikorttini paidan rintataskusta?<\/p>\n – OK – but SLOWLY!<\/span><\/strong><\/p>\n Annoin pyssysankarille samalla k\u00e4yntikortin kanssa my\u00f6s KUITIT jotka pid\u00e4n aina saapusalla- Suomessakin kun poistun liikkeest\u00e4.<\/p>\n – Journalist?<\/span><\/strong> What the Hell this is? \u00a0 The luggage – YOU BOUGHT IT YESTERDAY<\/span><\/strong> and now You try to get an other one?<\/p>\n – EN OLE OLLUT EILEN FRISCOSSA – tulin illalla Los Angelesista – siit\u00e4 minulla on lentolippu<\/span><\/strong>! Kajuin h\u00e4nelle takaisin.<\/p>\n Vartija soiti osastop\u00e4\u00e4llik\u00f6n paikalle. Ukko meni punaiseksi.<\/p>\n Arvasin mist\u00e4 oli kysymys. Appinukonkin liikkeelle piti aamuisin vaihtaa kassaan manuaalisesti uusi p\u00e4iv\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4<\/span><\/strong><\/em>. T\u00e4\u00e4ll\u00e4 oli ihan sama. Tytt\u00f6 oli unohtanut- tai ei tiennyt. Oli kuulemma ensimm\u00e4ist\u00e4 p\u00e4iv\u00e4\u00e4 t\u00f6iss\u00e4 osastolla. Tytt\u00f6 ei tiennyt my\u00f6sk\u00e4\u00e4n sit\u00e4 ett\u00e4 laukkuun piti panna keltainen PAID<\/span><\/strong><\/em> – merkki, jonka \u00a0Kaija opetti pit\u00e4m\u00e4\u00e4n esill\u00e4.<\/p>\n Alkoi hirmuinen anteeksipyytely. Sanoin ett\u00e4 haluan vain t\u00e4\u00e4lt\u00e4 pois. Kiitos ja n\u00e4kemiin!<\/p>\n Hotellilla baarissa baarimikko sanoi, ett\u00e4 jos veisin asian oikeuteen- voisin saada rahaa! Totesin ett\u00e4 haluan vain pois t\u00e4\u00e4lt\u00e4 ihan rauhassa kohti Eurooppaa.<\/p>\n Niin, ett\u00e4 kannatti olla t\u00e4llainen hirve\u00e4lt\u00e4 kuulostava sukunimi kun sit\u00e4 kerran kysyttiin<\/strong><\/span>!<\/p>\n Jos olisin sattunut olemaan vaikka joku tavallinen Smith<\/strong> – olis el\u00e4m\u00e4 ollut paljon vaikeampaa.<\/p>\n <\/p>\n <\/p>\n <\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Nelj\u00e4nnes vuosisata sitten keirtelin Amriikan mannerta tietokoneohjelmien per\u00e4ss\u00e4 virman piikkiin. Matkaan sijoitin vierailun serkkutyt\u00f6n S\u00e4\u00e4sken Kaijan ( Lampelan Hannan tyt\u00e4r) luona Los Angelesissa, Pasadenassa, siell\u00e4 Aprilin kotona. Kaija tiesi ett\u00e4 on asioita joita junttipojan pit\u00e4\u00e4 hallita mm. kaupoissa. H\u00e4n neuvoi ett\u00e4 pid\u00e4 aina tavaraan pistetty PAID-merkki n\u00e4kyvill\u00e4 kun liikut. H\u00e4n varoitteli tavarataloissa olevia turvamiehi\u00e4, jotka …<\/p>\n