Hauenkutu, palvisauna, kutuahvenet, s\u00e4renkutu ja lopulta tuomilahnat olivat poikavuosien t\u00e4rkeit\u00e4 kev\u00e4\u00e4n luontotapahtumia. Ne ovat tietysti kaikkien muidenkin ik\u00e4isteni kev\u00e4tmuistoja. Vaikuttavin on muistaakseni Reino Erikssonin kirjallisestikin kuvailema kev\u00e4inen herkist\u00e4v\u00e4 askar:<\/p>\n
Kun kaukana niityn p\u00e4\u00e4ss\u00e4 kev\u00e4isen tihkusateen keskell\u00e4 vihert\u00e4v\u00e4n pellon ojan pientareella is\u00e4nt\u00e4 ly\u00f6 aitatlppaa maahan rautakangella – siin\u00e4 se on.<\/em><\/span><\/p>\n Tuoksuva hein\u00e4, tihkuva tuuleton ilma, rautakangen iskun n\u00e4kee ja kest\u00e4\u00e4 tovin ennenkuin rautakangen hel\u00e4hdys kantaa korviin. Herkk\u00e4 hetki.\u00a0<\/em><\/span><\/p>\n Ruokamuistoista merkillisimm\u00e4t kuitenkin ovat m\u00e4yr\u00e4, piisami ja silkkiuikun munat.<\/p>\n Korholan pojat Sakari ja Hannu juoksivat joskus 1960-luvulla kev\u00e4isen m\u00e4yr\u00e4n kiinni. Se sijoitettiin Myllym\u00e4en riihen per\u00e4\u00e4n, sinne miss\u00e4 normaalisti oli ry\u00f6pp\u00e4. Kun r\u00e4k\u00e4ttirastaan pesiss\u00e4 poikaset kasvoivat, niill\u00e4 ruokittiin m\u00e4yr\u00e4\u00e4 – mets\u00e4sikaa. R\u00e4ks\u00e4n pesill\u00e4 oltiin muutenkin ahkerasti, mutta erityisesti tuona kev\u00e4\u00e4n\u00e4.<\/p>\n Muistini mukaan Petulan em\u00e4nt\u00e4 laittoi m\u00e4yr\u00e4paistin. H\u00e4n kertoi my\u00f6s miten oravakeitto keitet\u00e4\u00e4n maidossa tai kurrissa ja miten piisamista saa hyv\u00e4\u00e4.<\/p>\n My\u00f6hemmin tuo piisami on tullut nautittua hartaudellakin. Lopulta selvisi ett\u00e4 tuo j\u00e4rvenrantojemme \u00e4rh\u00e4kk\u00e4 el\u00e4in on suuri kulimaristi. Se sy\u00f6 vain parhaita j\u00e4rven antimia kuten ruokojen juuria ja pehmeit\u00e4 osia sek\u00e4 simpukoita. Olen laittanut molempia ruuaksi ja todennut ne eritt\u00e4in hyviksi – varsinkin simpukat.<\/p>\n Kaikkein erikoisin on kuitenkin Korholan Hannun kanssa kev\u00e4isill\u00e4 vesill\u00e4 koettu ruokahetki. Soutelimme ilmeisesti onkimassa Juurikan rantoja Ison Kirman puolella. N\u00e4lk\u00e4 yll\u00e4tti. Hannulla oli tieto miten linnun minista tiet\u00e4\u00e4 ovatko ne tuoreita. Kun huomasimme ryteik\u00f6ss\u00e4 mudasta kyh\u00e4tyn silkkiuikun per\u00e4n, p\u00e4\u00e4timme ratkaista ruokailun silt\u00e4 p\u00e4iv\u00e4lt\u00e4 heti.<\/p>\n Uikun pes\u00e4ll\u00e4 oli kymmenkunta munaa ja uusia tuli jos siit\u00e4 munia otti pois. Kiertelimme pesi\u00e4 aina onkimisen v\u00e4lill\u00e4 ja napsimme uikun munia – hieman kananmunia pienempi\u00e4, katsoimme kelluvatko ne vedess\u00e4, – jos ei teimme rei\u00e4n ja imaisimme sis\u00e4ll\u00f6n suuhun. Hieman makea keltuaisen hunnuttama maku oli aivan hyv\u00e4 ja siihen tottui.<\/p>\n Kun kerroin kokeilustamme Hannun is\u00e4lle Paavolle, h\u00e4n kertoi ett\u00e4 s\u00e4rke\u00e4 voi sy\u00f6d\u00e4 my\u00f6s raakana. varsinkin ylivuoteinen puolukka ja karpalo sopivat sen kanssa , – eik\u00e4 s\u00e4rest\u00e4 saa matoja. – Tuo tieto pit\u00e4\u00e4 paikkansa ja ole tehnyt muutama vuosi sitten maakuntalehteen ruokasivun s\u00e4rkigraavista joka syntyy tunnissa. Tuolloin ohjeen takana oli entinen pankinjohtaja ja kuopiolainen pakinoitsija Pentti Tuovinen.<\/p>\n herkullisia hetki\u00e4 kev\u00e4\u00e4seen.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Hauenkutu, palvisauna, kutuahvenet, s\u00e4renkutu ja lopulta tuomilahnat olivat poikavuosien t\u00e4rkeit\u00e4 kev\u00e4\u00e4n luontotapahtumia. Ne ovat tietysti kaikkien muidenkin ik\u00e4isteni kev\u00e4tmuistoja. Vaikuttavin on muistaakseni Reino Erikssonin kirjallisestikin kuvailema kev\u00e4inen herkist\u00e4v\u00e4 askar: Kun kaukana niityn p\u00e4\u00e4ss\u00e4 kev\u00e4isen tihkusateen keskell\u00e4 vihert\u00e4v\u00e4n pellon ojan pientareella is\u00e4nt\u00e4 ly\u00f6 aitatlppaa maahan rautakangella – siin\u00e4 se on. Tuoksuva hein\u00e4, tihkuva tuuleton ilma, rautakangen …<\/p>\n